Turgut Özalin vuonna 1983 perustama puolue Turkissa.

Isänmaa-puolue (anavatan Partisi eli ANAP) oli poliittisen kirjon keskustaoikeistolainen puolue, joka hallitsi Turkkia vuosina 1983-1991. Turgut Özalin persoona ja maailmankuva vaikuttivat puolueen menestykseen. Puolue hylkäsi alusta alkaen kahtiajaon valtion ja yhteiskunnan sekä islamin ja Moderniteetin välillä, ja pyrki muotoilemaan uuden synteesin. Sen talouspolitiikka muutti Turkkia 1980-luvulla toteuttamalla vapaiden markkinoiden uudistuksia ja supistamalla julkista sektoria. ANAP: n hallitus haki myös Euroopan unionin jäsenyyttä vuonna 1987. Vaikka Özalin politiikka synnytti talouskehitysbuumin, se johti myös korkeaan inflaatioon ja korruptiosyytöksiin.

Özal erosi virallisesti ANAP: n johdosta vuonna 1989 tullakseen presidentiksi, mutta hänen—ja hänen vaimonsa ja veljiensä—vaikutusvalta puolueasioissa jatkui. Esimerkiksi Özal valitsi itse seuraajansa Yildirim Akbulutin. Akbulutin osoittauduttua tehottomaksi sekä puolueen puheenjohtajana että pääministerinä Özal painosti häntä eroamaan kesäkuussa 1991; ennen tulevia parlamenttivaaleja Özal hyväksyi nuoremman ja dynaamisemman Mesut Yilmazin Akbulutin seuraajaksi. Yilmazin haasteena oli kehittää uusi puolue-identiteetti, joka vetoaisi laajempaan vaalipiiriin; muuten ANAP kuluttaisi kaiken tarmonsa kilpailemalla ideologisesti samankaltaisen True Path-puolueen kanssa. Vaikka ANAP: n politiikka ja vaalipiiri olivat samanlaisia kuin True Path-puolueella, Süleyman Demirelin ja Özalin välinen kiihkeä henkilökohtainen kilpailu esti näiden kahden puolueen välisen poliittisen yhteistyön ennen Özalin kuolemaa vuonna 1993.

vuoden 1991 vaaleista lähtien ANAP: n asema on laskenut tasaisesti (vuoden 1987 vaaleissa se saavutti huippunsa saamalla 65 prosenttia paikoista Turkin suuressa kansalliskokouksessa). Se joutui vuonna 1995 lyhyeen koalitiohallitukseen True Path-puolueen kanssa, minkä jälkeen se tuki Bülent Ecevitin hallitusta vuosina 1997-1998. ANAP oli yksi vuoden 1999 vaalien suurista häviäjistä ja putosi neljänneksi Turkin poliittisten puolueiden joukossa, kun se sai vain 14 prosenttia äänistä. Kuitenkin suhteellinen vaalitapa, joka myönsi parlamenttipaikkoja puolueille, jotka saivat vähintään 10 prosenttia äänistä, mahdollisti sen, että ANAP sai 86 paikkaa parlamentin 450 paikasta. Vuoden 2002 parlamenttivaaleissa ANAP sai kuitenkin vain 5,12 prosenttia äänistä eikä siten saanut yhtään paikkaa. Oppositiossa ollessaan ANAP on arvostellut tulliliittoa Euroopan unionin kanssa väittäen sen ehtojen olevan ristiriidassa Turkin etujen kanssa.

KS. alsodemirel, sÜleyman; ecevit, bÜlent; Özal, turgut;true path party;Turkin suuri kansalliskokous.

bibliografia

Zürcher, Erik J. Turkey: A Modern History, revised edition. Lontoo: I. B. Tauris, 1997.

frank tachau
päivitetty m. hakan yavuz

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.